Antin näkökulma
Yhteensä kolme tapaamista, joista pääsin kahteen. Me sosionomi-opiskelijat suoritamme par'aikaa työharjoittelua, joka aiheutti sen, että olin seminaarissa Hämeenkyrössä sillä välin kun eräät muut meistä olivat Laureamko:n järjestämässä koulutuksessa. Olen siis jäävi kertomaan edellämainitusta ekskursiosta, mutta teen parhaani muistellessani niitä muita.
"Meitä on vaan neljä! Neljä KOKO kampuksella!" oli aikalailla ensimmäinen ajatukseni koko koulutuksessa.
15.9. oli järjestetty kolmiosainen tapaaminen Laurean Tiksin kampuksella. Ensimmäisen osion kanssamme kävi läpi kurssivastaava opettaja Nina, toisen Laurean pastori ja kolmannen Laureamko:n edustajisto. Ninan kanssa kävimme läpi aikatauluja, käytännön asioita ja tutustuimme toisiimme. Laurean pastorin kanssa keskustelimme siitä, että minkälaisia ihmisiä olemme, mitkä ovat vahvuutemme ja heikkotemme jne. Tulkitsin asian siten, että itsetuntemus on avain muitten kanssa toimimiseen. Olen samaan mieltä. Teimme myös mielenkiintoisen kommunikaatioharjoituksen, missä yhden piti kuvailla abstrakteja kuviota sisältävää piirrustusta ja toisten täytyi piirtää vastaava kuva kommunikaation perusteella alkuperäistäkuvaa näkemättä. Keskustelu oli sallittua. Ajatuksena tässä oli se kuinka helposti kahden ihmisen välilä tapahtuu väärinymmärrys. Huomasin jälkeenpäin, kun kävimme harjoitetta läpi, että selittäessäni turvauduin "asiantuntija asenteeseen". Annan siis tiedostamattani verbaalisesti ja kehonkielelläni viestejä, jotka pyrkivät vakuuttamaan muut siitä, että tiedän mitä teen. Muitten piirrustuksiin tuli poikkeamia mallista osittain sen takia, etten olemuksellani kannustanut keskustelevampaan vuorovaikutukseen. Pyrin tietoisesti ottamaan tämän ominaisuuteni huomioon jatkossa. Laureamko:n osuus oli lähinnä aikatauluja ja powerpointtia. Mielenkiintoisena ykstyiskohtana saimme kuulla, että meiltä odotettaisiin seuraavaan tapaamiseen jonkinlaista draamaa tai videota aiheesta: "Keitä olemme, mistä tulemme ja miksi haluamme tuutoreiksi". Teimme videon ja toivon että se saadaan tänne jossain vaiheessa. Sen verran hassun hyvä siitä mielestäni tuli (ISO käsi Saana and a friend!).
Kolmas tapaaminen oli 8.10. Ninan kanssa tietokoneilla Tiksissä. Opin että Ninalla on purjevene ja että Laureamkolla on väärä E-mail-osoitteeni. Kävimme tulevien Tikkurilan fuksien opintosuunnitelmia kevyesti läpi ja kävi ilmi, että sähköissä järjestelmässämme (eli tässä tapauksessa Optimassa) on joku kummallinen salkku-kuvake. No mutta! Siitähän pääsi johonkin kyvyt.fi sivulle, missä saa vääntää CV:tä kuntoon ja ansiolistaansa kondikseen. Me sosionomiopiskelija-parat olimme tällaisesta täysin tietämättömiä ja pimennossa. Hassua että sitäkin kuvaketta oli tullut jo yli puoli vuotta katseltua sitä kuitenkaan näkemättä :).
Lopuksi haluan lainata kurssivastaavaamme Ninaa: "Niitä voi olla vain neljä, mutta ne ovat TOSI hyviä. Niin minä sanon kaikille". I agree.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti