Olin tuutorina Laurean ammattikorkeakouluun hakevien pääsykokeessa. Olipa aika kiva päivä ja mieletön kokemus. Tuli niin aidosti mieleen oma hakuni, kun jännittyneenä ja varmaankin hieman eksyneen näköisenä, itse tulin pääsykokeeseen. Tuo tunne oli niin tuoreessa muistissani vielä, kun siitä ei kuitenkaan ollut kuin vuosi aikaa.

Toimin tuona päivänä monessa eri pisteissä ja kaikki pisteet tuntuivat kivoilta. Jokaisessa pisteessä pääsi juttelemaan ja kannustamaan hakijaa ja hieman rauhoittelemaan liiallista hermostusta pois =)

Jaoin yhdessä pisteessä tarvittavia papereita hakijoille, siinä ei ehtinyt keskustelemaan hakijoiden kanssa, kuin toivottaa tervetulleeksi ja onnea.

Toisessa pisteessä annoin hakijalle haastattelu huoneen numeron ja kerroin kuinka hän pääsee sinne. Siinä pystyi jutustelemaan, jos ei ollut kauheata ruuhkaa ja varmasti liennytin monien jännitystä.

Kolmannella pisteellä olin kerroksilla, auttamassa löytämään haastatteluhuoneen tai muuta tarvittavaa. Seisoin kolmannessa kerroksen aulassa. Siellä pääsin juttelemaan hakijoiden kanssa enemmän. Liennyttelin heidän jännitystään, kertomalla omasta kokemuksistani, kun olin itse hakenut kouluun ja muutenkin jutustelin niitä näitä. Itse koin sellaisen toiminnan omalla kohdallani auttavan aiemmin ja halusin jakaa sen kokemuksen muille.

Juuri tuollaiseksi ajattelinkin tuutori työskentelyn, olla "vertais-oppaana" eri tilanteissa. 

Hei

Minulla nämä päivitykset ovat vähän jääneet. Parista tapahtumasta tulee erikseen minulta kommenttia, joissa olen ollut tuutor- urallani. Koulutuksesta ja itse työn tiimellyksestä =)
Haastavaksi koen tämän tuutoroinnin, siinä, että saat tämän sovitettua muun opiskelun kanssa yhteen. Tuntuu välillä, että tunnit ovat tiukassa. Tämän blogin käytön opettelukin vaatii aikansa. Mutta kyllä tämä myös antaa hyvän fiiliksen silloin kun pääsee tekemään itse tuutorointia =)

Tuula

Uusien fuksien tuutorointipäivän suunnittelua

Eilen olimme suunnittelemassa 14.1. tapahtuvaa uusien opiskelijoiden ensimmäisen viikon tuutorointipäivää. Painopiste on kuulemma muuttumassa siihen että tuuturointeja pyritään jatkossa ripottelemaan alussa siten, että ne eivät kaikki osuisi aivan opintojen alkuun. Kokous kesti tunnin ja sen aikana käytiin hedelmällistä keskustelua muun muassa siitä, että kuka tuutorointia eniten tarvitsee? Tarvitseeko sitä enemmän ihminen,  joka pystyy luomaan itse itselleen uuden toimivan sosiaalisen elämänpiirin uudessa ympäristössä vai ihminen, joka kokee ammattikorkeakoulun aloittamisen pelottavana ja sosiaaliset tilanteet haastavana? Itse kallistun siihen, että rajalliset resurssit olisi hyvä pääsääntöisesti satsata jälkimmäiseen. Toimivan uuden sosiaalisen elämänpiirin rakentumisen tukeminen on mielestäni suora satsaus opiskelijahyvinvointiin.

 Kokouksen tuloksena uudet oppilaat tulevat olemaan omissa koulutusalallisissa ryhmissään iltapäivän ajan, koska kyseiset ryhmät tulevat olemaan hyvinkin todennäköisesti heidän pääasiallinen sosiaalinen ympäristönsä sen ajan, minkä he Laureassa viettävät. Uskon, että varhainen oman ryhmän sisällä tapahtuva ryhmäyttäminen on omiaan lisäämään opiskelijoiden psyykkistä hyvinvointia ja helpottamaan esimerkiksi tulevia ryhmätöitä. 

Eipä minulla muuta tällä kertaa, Tata ja haaaudihou :)

Tähän mennessä tapahtunutta

Antin näkökulma

Yhteensä kolme tapaamista, joista pääsin kahteen. Me sosionomi-opiskelijat suoritamme par'aikaa työharjoittelua, joka aiheutti sen, että olin seminaarissa Hämeenkyrössä sillä välin kun eräät muut meistä olivat Laureamko:n järjestämässä koulutuksessa. Olen siis jäävi kertomaan edellämainitusta ekskursiosta, mutta teen parhaani muistellessani niitä muita.

"Meitä on vaan neljä! Neljä KOKO kampuksella!" oli aikalailla ensimmäinen ajatukseni koko koulutuksessa.
15.9. oli järjestetty kolmiosainen tapaaminen Laurean Tiksin kampuksella. Ensimmäisen osion kanssamme kävi läpi kurssivastaava opettaja Nina, toisen Laurean pastori ja kolmannen Laureamko:n edustajisto. Ninan kanssa kävimme läpi aikatauluja, käytännön asioita ja tutustuimme toisiimme. Laurean pastorin kanssa keskustelimme siitä, että minkälaisia ihmisiä olemme, mitkä ovat vahvuutemme ja heikkotemme jne. Tulkitsin asian siten, että itsetuntemus on avain muitten kanssa toimimiseen. Olen samaan mieltä. Teimme myös mielenkiintoisen kommunikaatioharjoituksen, missä yhden piti kuvailla abstrakteja kuviota sisältävää piirrustusta ja toisten täytyi piirtää vastaava kuva kommunikaation perusteella alkuperäistäkuvaa näkemättä. Keskustelu oli sallittua. Ajatuksena tässä oli se kuinka helposti kahden ihmisen välilä tapahtuu väärinymmärrys. Huomasin jälkeenpäin, kun kävimme harjoitetta läpi, että selittäessäni turvauduin  "asiantuntija asenteeseen". Annan siis tiedostamattani verbaalisesti ja kehonkielelläni viestejä, jotka pyrkivät vakuuttamaan muut siitä, että tiedän mitä teen. Muitten piirrustuksiin tuli poikkeamia mallista osittain sen takia, etten olemuksellani kannustanut keskustelevampaan vuorovaikutukseen. Pyrin tietoisesti ottamaan tämän ominaisuuteni huomioon jatkossa. Laureamko:n osuus oli lähinnä aikatauluja ja powerpointtia. Mielenkiintoisena ykstyiskohtana saimme kuulla, että meiltä odotettaisiin seuraavaan tapaamiseen jonkinlaista draamaa tai videota aiheesta: "Keitä olemme, mistä tulemme  ja miksi haluamme tuutoreiksi". Teimme videon ja toivon että se saadaan tänne jossain vaiheessa. Sen verran hassun hyvä siitä mielestäni tuli (ISO käsi Saana and a friend!).
Kolmas tapaaminen oli 8.10. Ninan kanssa tietokoneilla Tiksissä. Opin että Ninalla on purjevene ja että Laureamkolla on väärä E-mail-osoitteeni. Kävimme tulevien Tikkurilan fuksien opintosuunnitelmia kevyesti läpi ja kävi ilmi, että sähköissä järjestelmässämme (eli tässä tapauksessa Optimassa) on joku kummallinen salkku-kuvake. No mutta! Siitähän pääsi johonkin kyvyt.fi sivulle, missä saa vääntää CV:tä kuntoon ja ansiolistaansa kondikseen. Me sosionomiopiskelija-parat olimme tällaisesta täysin tietämättömiä ja pimennossa. Hassua että sitäkin kuvaketta oli tullut jo yli puoli vuotta katseltua sitä kuitenkaan näkemättä :).
Lopuksi haluan lainata kurssivastaavaamme Ninaa: "Niitä voi olla vain neljä, mutta ne ovat TOSI hyviä. Niin minä sanon kaikille". I agree.

Hei olen yksi Tikkurilan tuutoreista, Tuula. Olen luovan puolen sosionomiopiskelija. Lähdin tuutoriksi, koska tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tulevassa työssäni tulen kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja mielestäni tuutorina olo antaa minulle hyviä eväitä ja harjoitusta siihen.
Itse asun Helsingissä kohta 4-vuotiaan tyttäreni kanssa. Minulla on myös kaksi aikuista poikaa ja lapsenlapsikin jo löytyy =) .
Mielestäni olen helposti lähestyttävä ja siksi ajattelin, että voisin olla hyvä tuutori.  Huumorintajua ja energisyyttä löytyy ja halua auttaa jokaista opiskelijaa tutustumaan kouluun ja sen tarjontaan. En varmasti tiedä kaikkeen aina heti vastausta, mutta olen hyvä ottamaan asioista selvää.
Haluaisin kovasti tuoda esille sitä puolta, että perhe on tärkeä myös opiskelussa. Opiskelu vie paljon aikaa ja energiaa, joten mielestäni tapahtumat, joita järjestetään koululla voisivat olla perhekeskeisempiä. Sellaisia joihin myös perhe voitaisiin ottaa mukaan. Toki myös muunlaisia, erilaisissa elämäntilanteissa oleville.
Meillä on kyllä niin hieno porukka tuutoreina, siksi olen tosi iloinen, että aloin tuutoriksi! Uskon tulevasta tuutoroinnista tulevan hauskaa.